Toden ja mielikuvituksen raja

Jostakin syystä olen aina ollut kiinnostunut erilaisista eroottisista asusteista. En tarkoita valmiina kaupassa myytäviä ”seksivaatteita” vaan omatekoisia asuviritelmiä. Muistan ommelleeni tällaisia jo kauan sitten, vaikka en käsitöitä varsinaisesti osaakaan tehdä.

Kuka tahansa pystyy pukeutumaan paljastavaan asuun yksinkertaisesti jättämällä joitakin vaatteita pois. Jos ei pidä housuja, on hyvinkin paljastava. Tämä ei ole kuitenkaan se idea, mikä minua kiinnostaa. Minä haluan hankkia tai tehdä asuja, jotka paljastavat, mutta tekevät sen kuitenkin sen verran piilevästi, että niillä voi harrastaa kiihottavaa paljastumisleikkiä, jossa pelissä on paljon ja riskit sen mukaiset. En ole kuitenkaan itsensäpaljastaja, koska en oikeasti halua jäädä kiinni. Minulle oleellista on jännitys. Olen kuin vuorikiipeilijä tai kilpa-ajaja, joiden laji perustuu riskin ottamiseen.  Eihän vuorikiipeilijä halua pudota vuorelta, vaikka häntä motivoi harrastukseensa tietoisuus vaarasta, että näin voi käydä. Eikä kilpa-ajaja halua kuolla onnettomuudessa, vaikka hän tietää, että onnettomuudet kuuluvat osana lajiin. En siis minäkään halua oikeasti jäädä kiinni siitä, että olen paljastanut jotain sopimatonta, vaikka vaateurheiluuni tämä riski kuuluukin.

Tarkoitukseni on esitellä tässä blogissa erilaisia ”riskivaatteita” ja niiden käyttötapoja. Kuvat ehkä paljastavat enemmän kuin jonkun mielestä on sopivaa, mutta selostan samalla, miksi vaatetta kuitenkin voi käyttää varsinaisessa käyttöympäristössään turvallisesti - tai ainakin niin turvallisesti kuin se riskejä sisältävässä lajissa on mahdollista.